Syyskuun viimeisellä viikolla 20 suomalaista Leader-toimintaryhmätyön parissa työskentelevää henkilöä osallistui maaseutuverkostoyksikön järjestämälle opintomatkalle Irlantiin. Osallistujien joukossa oli edustajia maa- ja metsätalousministeriöstä, maaseutuvirastosta, ELY-keskuksista ja Leader-toimintaryhmistä. Matkan tavoitteena oli vertailla Irlannin ja Suomen maaseudun kehittämisen malleja ja ottaa oppia toinen toisiltamme. Ongelmat ovat osittain yhteisiä varsinkin mitä byrokratiaan tulee, mutta hyviä käytäntöjä vertailemalla monta karikkoa voidaan väistää.

Mulgimaalaiset tutustuivat vierailullaan muun muassa Villilä Studioihin.

Karhuseudun toiminnan yksi teema on kansainvälisyys. Kansainvälisyys on hyvä keino monipuolistaa toimintaa tai aktivoida nuoria mukaan. Karhuseudun alueella on ollut jo useita kansainvälisiä hankkeita eri puolilla Eurooppaa. Karhuseudulla toimii myös kansainvälisten asioiden koordinaattori, Jaana Mälkki, joka avustaa hankkeiden käynnistämisessä sekä hankkeiden partnerin haussa ja sopimusten kirjoittamisessa. Kontaktien solmiminen Jaanan jo olemassa olevien suhteiden kautta on helppoa.

Marie-Charlotte Martiny ja Karhuseudun kv-koordinaattori Jaana Mälkki

Decazevillesta kotoisin oleva Marie-Charlotte Martiny työskentelee Karhuseudulla harjoittelijana kahden kuukauden ajan.

 Marie-Charlotte on opiskellut kaksi vuotta maataloutta ja maaseudun kehittämistä. Hän on aikaisemmin ollut harjoittelijana ranskalaisessa toimintaryhmässä, joten Leader-toimintatapa oli hänele entuudestaan jo tuttua.

-  Opiskelemme koulussa Leaderiä, ja olemme myös tehneet opintomatkan Brysseliin tutustumaan EU-rahoituksiin, Marie-Charlotte kertoo.

 Marie-Charlotten koulussa suositeltiin Suomea harjoittelumaana, koska Suomi on Leaderissä edelläkävijänä. Lisäksi Suomessa puhutaan hyvää ja ymmärrettävää englantia. Karhuseudun ranskankieliset sivut saivat Marie-Charloten innostumaan ja ottamaan yhteyttä kv-koordinaattori Jaana Mälkkiin. Ja lopputuloksen jo tiedättekin.

Suomalainen kakko maistuu Marie-Charlottelle

-     Ihmiset ovat ihania. Ruoka on erilaista ja siihen on ollut totuttelemista, kuten myös valoisiin öihin. Kala täällä on tosi hyvää, kuten myös kakko ja salmiakki. On ollut hienoa huomata, kuinka Pori elää viikonloppuisin. Olen kokeillut myös purjehdusta, jousiammuntaa ja vesijuoksua sekä ottanut osaa paikallisiin tapahtumiin, kuten Yyteri-Beach –tapahtumaan ja RMJ:een, kertoo Marie-Charlotte ajatuksiaan Suomesta ja Porista. 

Marie-Charlotte pääsi kokeilemaan myös purjehdusta M/S Eugenian kyydissä.

Marie-Charlotten työtehtävät ovat painottuneet yhteydenpitoon ranskalaisiin toimintaryhmiin sekä yhteistyömahdollisuuksien kartoittamiseen sekä kulttuurin välittämiseen puolin ja toisin. Yhteistyöteemoiksi on valikoitunut katuteatteri, hampun jalostaminen ja käyttömahdollisuudet, paikallisten tuotteiden jalostaminen, perinteisten soittimien ja musiikkityylien uudistaminen nykymusiikkiin, posliini sekä turismi joen ympärillä –matkailupakettien rakentaminen. Kahdelta eri ranskalaiselta toimintaryhmältä on tullut myös toiveita metsäelinkeinoon liittyvistä yhteistyömahdollisuuksista.

Marie-Charlotten tekemän työn pohjalta on tarkoitus syksyllä tehdä tutustumismatka Ranskaan.

- Kaikkien Karhuseudun alueeseen kuuluvien kansainvälisestä yhteistyöstä kiinnostuneiden kannattaa siis ottaa yhteyttä minuun, kertoo Jaana Mälkki.

Matkalle osallistuneet yhteiskuvassa

Karhuseudun kv-koordinaattori Jaana Mälkki lähestyi talvella eurooppalaisia toimintaryhmiä lähettämällä heille talvisia valokuvia, kv-esittelyvideon ja partnerihakukoosteen. Työ tuotti hedelmää, kun Itävallan Steirische Eisenstrasse -ryhmästä Gerfried Tiffner ilmoitti kiinnostuksensa ruukkiyhteistyöhön. Tämän toimintaryhmän alueella on satojen vuosien historia louhinnalla ja ruukkitoiminnalla.

 Jaana tapasi Tiffnerin Levin kansainvälisessä seminaarissa maaliskuussa. Hyvien hiihtoretkien ja yhteistyöneuvottelun jälkeen he sopivat Karhuseudun vierailusta Itävallassa teemoina ruukit ja ulkoiluaktiiviteettiyhdistykset.

Harjavallan Latu ja Polku oli ilmoittanut kiinnostuksensa Itävaltaa kohtaan jo noin vuosi sitten. Myös Leineperi on ollut mukana kansainvälisissä hankkeissa aikaisemminkin muun muassa Käsityö Maailmalle  ‐hankkeen aikana.

-     Mukaan matkalle Steiermark -osavaltioon lähti siis kahden eri alan edustajia, jotka ovat kiinnostuneita kansainvälisestä yhteistyöstä ja Leader ‐projektista heidän kanssaan. Tavoitteena oli tavata molempien tahojen edustajia, jotka tulevat olemaan mukana mahdollisissa yhteisissä hankkeissa sekä nähdä heidän toimintaansa ja tuoda uusia ideoita yhdistyksien omaan toimintaan, kertoo Mälkki vierailun tavoitteita.

Vierailukohteena Steiermark

Vierailuosavaltio Steiermarkia kutsutaan usein "Itävallan vihreäksi sydämeksi", sillä noin 60 prosenttia sen pinta‐alasta on metsää. Steiermark on alppiseutua, jossa on runsaasti mineraaliesiintymiä (rautaa, grafiittia, ruskohiiltä). Osavaltiossa on myös paljon maanviljelyä, viinin‐ ja hedelmäviljelyä sekä rauta‐ ja puuteollisuutta. Steiermarkissa asuu yli 1,2 miljoonaa asukasta.

Steiermarkin alueella toimii 19 toimintaryhmää. Matkan aikana tutustuttiin Steirische Eisenstrasse toimintaryhmään ja muutamaan heidän Leader –rahoitteiseen hankkeeseensa. Toimintaryhmän hallitukseen kuuluu 24 jäsentä, joiden päätehtävänä on hyväksyä Leader ‐hankkeita. Hankkeita voivat hakea kunnat, yhdistykset, järjestöt, turistiorganisaatiot ja pienyritykset. Tällä ohjelmakaudella toimintaryhmällä on hallintorahaa budjetoitu 1,1 miljoona euroa. Leader-hankkeiden budjettia he eivät vielä tiedä, koska he hakevat rahat erikseen hankekohtaisesti Steiermarkin osavaltiosta. Steirische Eisenstsrasse – toimintaryhmä toivoo saavansa sieltä hankkeisiin rahoitusta noin 12‐15 miljoonaa euroa, josta EU‐rahan osuus on noin 20‐25 prosenttia. Hankkeiden budjetit vaihtelevat 10000 eurosta 3 miljoonaan.

Matkan aikana tutustuttiin kolmeen Leader –rahoitteeseen hankkeeseen: Radwerk IV- ruukkimuseoon, köysiratakiipeilyseinään vuorella ja Rautavuoreen, jossa oli Leader-hanke, jonka tavoitteena oli höyrymoottorin käyttöönotto ja  rakentaminen turistinähtävyydeksi.

Yksi matkan vierailukohteista oli Ramsaun Nordic Ski Center, jossa toimii muun muassa nuorten liikuntakeskus. Alueella on mäkihyppytornit, murtomaahiihtoladut (4 ja 6 km) sekä keskus, jossa on erilaista toimintaa, kuten seinäkiipeilyä. Murtomaahiihto ei ole suosittua Itävallassa. Isännillä olisikin mielenkiintoa tuoda suomalaisia keskukseen, jossa he voisivat luotsata pohjoismaalaisia talviurheilulajeja. 

Yhteistyölle hyvät eväät

Matka oli tärkeä paitsi tutustumisessa Steiermarkiin ja sen toimijoihin, myös kontaktien solmimisessa tulevaa mahdollista yhteistyötä ajatellen. Matkan aikana keskusteltiinkin paljon yhteistyömahdollisuuksista.

-     Yhteistyömahdollisuuksia ja kiinnostusta todettiin olevan kalastuksen ja muun vesillä liikkumisen alueella, kuten kirkkovenesoudun ja melonnan ”hitaissa” vesissä, kertoo Mälkki

Liikunta‐ ja ulkoilumahdollisuuksien kartoittamista yhteisen hankkeen muodossa tullaan jatkamaan syksyllä Itävaltalaisten saapuessa vastavierailulle. 

Matkan aikana valittiin myös alustavat tavoitteet ja toteutusvaihtoehdot yhteistyöhön.

-          Kutsuimme Itävaltalaiset vastavierailulle syksyllä, joten jäämme innolla odottamaan vierailua, ja sitä, että saamme esitellä omaa toimintaryhmäämme ja toimintojamme vastaavasti heille, kertoo Jaana. 

Aktiivisen Pohjois-Satakunta ry:n hallituksen edustajista, henkilökunnasta ja  Satakunnan TE-keskuksen edustajasta koostuneen ryhmämme matkan tavoitteeksi oli asetettu  tutustuminen uusiin toimintaryhmäkuvioihin alueilla, joille ei varsinaisesti  omaa yhteistyötä ole ollut käynnissä hankemuodossa. Matkan kohteiksi valikoitui kaksi toimintaryhmäaluetta Keski-Euroopasta kahden eri kulttuurin ja kielen edustajaa Tsekkien ja Itävallan muodossa.

Molemmat vierailualueet olivat aktiivislaisille jo toimintaryhmätyöstä tuttuja. Tsekin maatalousministeriö oli järjestänyt syksyllä 2008 seminaarin, jossa Krista oli käynyt pääpuhujana ja Weinviertelin alueelta tuttu toimija oli jo 2004 vuodesta alkaen ollut yhteyksissä Kristan kanssa, joten hieman yhteisiä taustoja alueiden suuntaan oli jo valmiina.

Tsekkiläisen melko tukevan  ja taatusti ”tielläpitävän” ruoan kanssa pääsimme heti tutuiksi  První Novoměstský – ravintolassa ja tämän jälkeen pääsimme pikaisen majoittautumisen jälkeen tutustumaan vanhaan kaupunkiin  ja Prahan keskustaan Emil:in johdolla.  Kiipesimme Kaarlensillan  ja vanhan päätorin kautta vierailemaan viehättävään Prahan linnan alueeseen, jossa aurinkoinen ja lämmin sää huipensi vielä mahtavat maisemaelämykset Prahan punaisia tiilikattoja ihastellessa.

Matkaan päästiin aamuyöllä 15.04.2009 jämijärveläisen tilataksin kyydissä reitiltä Jämijärvi- Kankaanpää- Lavia – Kiikoinen – Sastamalan Häijää ja lentokentällekin jo kahdeksan nurkilla olimme Helsinki-Vantaalla  selvittämässä matkatavarat sisään.  Lentomme lähti yhdeksän jälkeen ja Prahan lentokentälle saavuimme turvallisesti hyvissä ajoin.

Isäntätoimintaryhmän LAG Servison koordinaattori Emil Machalek oli meitä vastassa Ruzynen lentokentällä ja siirryimme tilatakseilla hotellille jättämään matkalaukkumme säilytykseen hyvissä ajoin ennen puolta päivää. 

Prahan keskustassa olivat meneillään pääsiäisen maaseutumarkkinat, joissa esillä niin eläimiä kuin maaseudun tuotteitakin. 

Emil Machalek esitteli meille myös Prahan linna-alueen, jolta oli huikeat näkymät kaupungille.

Ihailtuamme Prahaa ylhäältä käsin alkoi aikataulumme näyttämään siltä, että hotellille ja yhteen Prahan vanhimmista panimoista (U Fleku) varattuun ruokailuumme olisi syytä  lähteä ennen illan pimentymistä.

Aivan hotellin vieressä sijainneessa U Flekussa osa seurueesta pääsi maistamaan ehkä Prahan todistetusti kauimmin tuotettua olutta  ja paikallinen muusikkopari innostui soittamaan meille  Oolannin  sota- kappaleen kuultuaan, että paikalla oli suomalaisiakin. Päivä oli kuitenkin ollut jo pitkä aamuyöllä matkan aloittaneille pohjoissatakuntalaisille, joten hotellihuoneen sänky vaikutti  iltakymmeneltä U Flekun kabareetakin houkuttelevammalta paikalta valtaosalle porukkaa. Ensimmäisen varsinaisen tutustumispäivän ohjelma oli torstaiaamuna alullansa jo klo 8.00, jolloin aamiaisen  piti olla nautittuna ja ryhmän valmiina Pohjois- ja Keski-Böömin kierrosta varten.

Tsekkien toimintaryhmän alueella pääsimme tutustumaan Leader-esiohjelmassa eli SAPARD:issa toteutettuihin hankkeisiin. Torstain aamupäivän vietimme esittäytyen ja keskustellen hankemahdollisuuksista. Saimme Servisolaisilta myös toimintaryhmäkirjat ja runsaasti esitteitä heidän alueestaan.
 
Toiminnanjohtaja Jan Bittner esittelee Servison toimintaryhmää.
Tilaisuudessa oli runsas edustus tsekkiläisiä eri hallinnon tasoilta paikalla aina maatalousministeriötä myöten. Ruokailimme varsin tukevasti Trebenicen kalastusmajalla, joka oli niin ikään hankekohteena kunnan yhteiseksi tapahtumakeskukseksi toteutettu. Ennen ruokailua tutustuimme myös Trebivlicen kotiseutumuseoon, joka oli koostettu paikallisen aatelisnaisen ja ”kansan ystävän” jäämistöistä.¨


Ekoefektin toimitusjohtaja kertoi pääasiallisesti lämmitykseen käytettävän hakkeen ja kivihiilen sekoitusta.

Vierailimme pellettilämmityslaitteita valmistavassa paikallisessa pienyrityksessä, joka oli saanut rahoitusta toimintansa kehittämiseen  sekä   tämän jälkeen pienen kylän yhteisellä pellettilämpökeskuksella.

Ohjelmaan mahtui myös käynti paikallisen, vuonna 2004 löydetyn viinilajikkeen rekonstruointitarhalle. Veronikaksi kastetusta viinilajikkeesta odotetaan paikallisen maaseutumatkailun kehittämisen yhtä kulmakiveä tulevaisuudessa. Servison toimintaryhmä-alueella on tuliperäistä maaperää ja viininviljelyyn optimaalinen kuiva mikroilmasto. Maaseutumatkailuun liittyen tutustuimme erityisesti metsästysmatkailuun erikoistuneeseen maaseutuhotelliin, jota oli tuettu myös SAPARD-hankkeella. Maaseutumatkailuyrityksen omistaja  oli  myös suurmaanviljelijä, jolta saimme hyödyllistä tietoa paikalliseen maatalousyritystoimintaan liittyen.

Hanketutustumismatkamme jatkui  mitä kauneimman sään suosiessa  halki Keski- ja Pohjois-Böömin vihreiden peltolaaksojen ja kukkivien omenapuiden  koristamien kukkuloiden lomitse. Böömiä luonnehtivat valtavat ekstensiivisesti tehoviljellyt peltoalueet.

Svetecin kunnantalolla meille tarjottiin paikallisen leipomon mahtavat  leivoskahvit  valokuvanäyttelyn ja viiniesittelyn  jatkaessa ohjelmaa. Itse kaupungintalo oli rekonstruoitu huonokuntoisesta luostarin siipirakennuksesta  erittäin edustavasti. Emilin johdolla   päädyimmen  myös tutustumaanEuroopan suurimman avolouhoksen  maisemointi- ja metsitysprojektiin. Svetec:in kunnan alueelta on kaivettu kivihiiltä jo viitisenkymmentä vuotta  ja louhostoiminnan lasketaan jatkuvan vielä kymmeniä vuosia.  Maisemointiprojekti  on mittasuhteiltaan valtava, kuten itse  louhostoimintakin luonnollisesti. 

Illalla vieraanvaraiset tsekit tarjosivat meille vielä aterian kalastusmajallaan ja  allekirjoitimme alustavan aiesopimuksen yhteistyöstä LAG Servison kanssa.  Hotellille pääsimme jälleen myöhään illalla ja hyvästelimme oppaamme Emilin, jonka kanssa yhteistyö jatkuu aluekehityksen tiimoilta.

Perjantaiaamuna edessämme oli siirtyminen Ala-Itävaltaan LAG Weinviertel Ost:in alueelle. Lähdimme noin kello kahdeksalta Prahasta, jossa säätilakin oli vaihtumassa sateisemmaksi. Matkan ainoat sadekuurot jäivät kuitenkin linja-autossa istuttuina koettuina nopeasti selän taakse suunnattuamme kohti Brnota ja Jihlavan kaupunkeja. Itäisen moottoritien kunto kieli vielä jotakin rautaesiripun aikaisista huonosti toteutetuista sosialismin ajan  julkisista töistä, sillä tien kunto oli ystävällisestikin todeten varsin koetteleva itävaltalaisen autonkuljettajamme  ja  kyydissä olleiden mielestä. Jihlavassa poistuimme moottoritieltä ja mutkittelimme pientä  maaseututietä pitkin Haten rajanylityspaikalle, jossa saimme nähdä vilauksen amerikkalaistyyppisestä peliluola- ja kasinoalueesta ennen Itävallan puolelle siirtymistä.

Saavuimme Weinviertelin toimintaryhmätapaamiseen hivenen myöhästyneenä, koska rekkaliikenne Jihlavan tiellä oli ollut melko vilkasta ja tämä oli matkantekoamme hidastanut. Gasthaus Bstehiin Wulfenshofenin kuntaan saavuttuamme pääsimme tutustumaan paikallisen toimintaryhmän edustajiin Sophieen ja Johannekseen. Muutimme vierailun aikataulua ja aloitimme heti ruokailulla. Nälkäiselle matkalaisjoukollemme tämä sopikin enemmän kuin erinomaisesti! Gasthaus Bstehin ruoat osoittautuivat herkullisiksi ja ruokailun yhteydessä omistaja maistatti  yrityksen omia viinejä. Ruokailun jälkeen ohjelmassamme olivat traktoriajelu Kellergassenin viinikylän raitilla. Pistäydyimme vanhassa museokellarissa ja kiertoajelun aikana paikallinen peuralaumakin päätti tutustua meihin. 

Kellergassenista siirryimme Buschbergenin luonnonpuistoalueelle, jossa meille oli järjestetty opastus ja frisbeegolf-esitys. Patikoimme lyhyttä reittiä myöten luonnonpuiston korkeimmalle kohdalle , josta kartan avulla meille paikallistettiin Slovakian, Tsekin ja Wienin sijainnit ja meille kerrottiin luonnonpuiston hankkeista.

Viimeisenä hankekohteenamme tutustuimme matkailuviinitilan yrityshankkeeseen, jossa toimelias nuoripari pyöritti viinintuotanto- konferenssi- , ravintola- ja matkailutoimintaa. Paikallisen toimintaryhmän mukaan  Weinviertelin alueella on runsaasti matkailutoimintaa, sillä alue on vain tunnin ajomatkan päässä Wienistä ja tämän vuoksi suosittu maaseutumatkailualue. Nuoren emännän viinitilaesittelyn päätteeksi siirryimme ruokailemaan tilan ravintolaan  ja maistelemaan tilan isännän valmistamaa ruokaa.  Valitettavasti emme ehtineet aikataulun puitteissa syödä koko ateriaa, koska aikataulun viivästymisen vuoksi linja-autokuljettajamme päivä oli pidentymässä laittomaksi ja meidän piti lähteä kohti Wieniä ennen kuin hänen ajoaikansa menisi umpeen. Weinvierteliläisten hallituksen puheenjohtajalta Karl:ilta saimme muistoksi  viinikellarien avainten lukkotaulut symbolisoimaan yhteistyötä  ja runsain määrin matkailuesitemateriaaleja. Weinvierteliläiset lupasivat tulla vierailemaan alueellamme ja  yhdessä mietimme jo myös  tulevia hankeaihioita.

Matkamme jatkui Weinviertelistä hyvästelyjen jälkeen kohti  Wieniä , johon saavuimme iltayhdeksän maissa. Ryhmämme oli jo kolmen pitkän päivän jälkeen melko uupunutta ja suurin osa päätyi yöpuulle huoneiden jaon jälkeen.

Lauantaina  vietimme ensimmäisen  vapaamman päivän  ja ohjelmassa oli tutustuminen Wienin keskustaan ja nähtävyyksiin. Kello 13.00 meillä oli yhteisruokailu ja tapaaminen Wienissä opiskelevan lahjakkaan muusikon Kirsi-Maj Katajamäen kanssa Wienin musiikkiyliopiston suunnassa. Kuulimme Kirsi-Maj:ilta  opiskelukuulumisia ja  kokemuksia elämästä Wienissä. Kirsi-Maj on toimintaryhmäalueemme tyttöjä ja  kotoisin Ikaalisista. Ruokailun  jälkeen ohjelma oli vapaamuotoisempaa ja useammaksi yksiköksi hajaantunut ryhmämme päätti poiketa vielä hotellilla ennen iltaa.


Aktiiivisen ryhmää Prahassa

Vierailuajankohdaksemme sovittu huhtikuun puoliväli osoittautui  nappiajankohdaksi.  Pääsimme seuraamaan myös paikallisia maanviljelijöitä tosi toimissa ja näkemään ”aitoa” maaseutua  , sillä kevätkylvöt olivat  vielä meneillään niin   Tsekeissä kuin  Itävallankin puolella.

Matkalla  oli monia tärkeitä anteja, joista voisi tärkeimpinä mainita niin  aktiivislaisten yhteishengen tiivistymisen kuin kansainvälisen verkottumisenkin lisäksi  uusiin toimintatapoihin  ja kulttuureihin tutustumisen. 

Toimintaryhmäkentällä on helpompi myös liikkua, kun näkee, että muuallakin  päin Eurooppaa painitaan samankaltaisten ongelmien ja toisaalta myös onnistuneiden ratkaisujen kanssa! Uusia monipuolisia ideoita matka varmasti jätti osallistujien mieliin odottamaan toteutusta ja toisaalta se herätti varmasti arvostamaan enemmän omaa toimintaa ja muita Euroopan maaseutualueita toimijoineen!

Kylien kansainvälistymispolku -hankkeen vetäjät: Pyhäjärviseutu ry:n Elina Haavisto (vas.) ja Ravakan Annamaria Isotalo oikealla. 

Karhuseudun hanketoimijoille haetaan yhteistyökumppaneita Liettuasta. Liettuan maa- ja metsätalousministeriössä Leader-toimintaryhmien kansainvälisiä asioita hoitava Marius Kairys kävi tutustumismatkalla Suomessa.

- Marius on luvannut etsiä meille partneria kahteen mahdolliseen hankkeeseen. Eikä parempaa kumppanin etsijää olekaan kuin paikallinen, joka on itse aivan hullaantunut Suomeen, toteaa Karhuseutu ry:n kv-koordinaattori Jaana Mälkki.

- Jo ennen tapaamistamme olimme facebook-kavereita. Oli  kiva lukea miten Marius kirjoittaa siellä Suomesta kavereilleen, joita on 100. Hän on laittanut sinne paljon kuvia Suomesta ja hän sanoo olevansa tulossa kavereidensa kanssa Suomeen ensi talvena, kertoo Jaana Mälkki.

Alla Mariuksen facebook- kommentti:

Marius loves Suomi. 19:04 
Vapaa käännös by Marja: ”Lauantaina olin vesistömatkailun kehittämisseminaarissa Liettuassa. Esittelin siellä perinnelaivayhdistys Ihanan mahdollista yhteistyöhanketta.  Minusta vaikutti siltä, että monet olivat kiinnostuneita, mutta ehkä minun tulisi keskustella aiheesta Itämeren alueen toimintaryhmien kanssa. Muutamien viikkojen kuluessa toivon löytäväni yhteistyökumppanin tähän hankkeeseen. Tällä viikolla perehdyn elokuvien tekemistä koskevaan projektiin ja kerron myöhemmin, mitä uutta sille kuuluu”.

Marius Kairys esitteli Liettuan toimintaryhmien tilannetta ja ohjelmia Satakunnan ja Varsinais-Suomen toimintaryhmien edustajille helmikuun lopussa.

- Liettuassa on nyt 48 toimintaryhmää ja ne kattavat koko maan. Kaikkien toimintaryhmien ohjelmat eivät kuitenkaan vielä täytä Leader-ohjelman vaatimuksia, ja ryhmien valinta on käynnissä, kertoi Marius Kairys.

Marja Kares-Oksman Pyhäjärviseutu ry:stä ja Taina Simola Varsin Hyvä ry:stä kertoivat Karhuseudun työntekijöiden lisäksi puolestaan Suomen toimintaryhmien yhteistyöstä ja Leader-ohjelmista.

Marius oli aivan ihastunut Suomeen ja erityisesti kävely Itämeren päällä ”kuin Mooses konsanaan” oli mieleenpainuva kokemus.

 - Liettuassa on jo toimintaryhmä, joka on kiinnostunut yhteistyöstä Ihanan kanssa, kertoo Jaana, joka etsii vielä Satakunnan Elävän kuvan keskukselle  yhteistyökumppania, jolloin heillä olisi partnerina Viron lisäksi Liettua.  

Puhuimme mahdollisesta vastavierailusta Liettuaan huhti-toukokuussa.

Jutun kokosi paikalla ollut Pyhäjärviseudun tj Marja Kares-Oksman